Liikuntamahdollisuudet

Kunnan yhtenä tärkeimmistä tehtävistä on kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen. Hyvinvointiin oleellisena osana liittyy liikunta ja toimintakyky. Vammaiselle liikunta on itse liikkumisen lisäksi omaehtoista kuntoutusta. Kaikilla tulee olla yhdenvertainen mahdollisuus liikuntaan ja hyvinvointinsa ylläpitoon.  Tämä pitää sisällään myös harrastamisen kokonaiskustannusten saattamisen samalle tasolle kuin muilla.

Kunnan on edistettävä erityisryhmien liikuntaa ja korostettava esteettömyyden merkitystä liikkumisohjelmassaan. Tämä ei tarkoita aina eriytettyjä ryhmiä vaan ryhmien toteuttamista paikkojen ja aikojen suhteen niin, että vammastella on tosiasiallinen mahdollisuus osallistua. Liikuntalaki korostaa yhdenvertaisuuden edistämistä ja eriarvoisuuden vähentämistä. Kunnilla on päävastuu erityisliikunnan palveluiden ja tukitoimien järjestämisestä. Kunnan oman tarjonnan lisäksi kuntien tulee kolmannnelle sektorille apurahoja myöntäessään huomioida järjestöt jotka mahdollistavat erityisliikuntaa.

Jotta liikunnan harrastaminen on yhdenvertaisesti mahdollista vammaiselle ihmiselle, voidaan tarvita lajista ja tilanteesta riippuen niin apuvälineitä, kuljetuspalveluita kuin henkilökohtaista apuakin.Ilman, että kokonaisuus ehdään toimivaksi ei anneta oikeasti edes mahdollisuutta osallisuuteen.

Vuoden 2018 syksyllä valmistunut vammaispoliittinen selonteko kiinnitti voimakkaasti huomiota nimenomaan erityisryhmien likkumiseen ja sen mahdollistamiseen. Jalkautetaan se käytäntöön kuntatasolla.

Esteettömät olosuhteet, kuten julkisen ja yksityisen sektorin tarjoamat liikuntatilat, sekä osaavat ohjaajat ja aktiiviset yhdistykset ovat tärkeitä harrastamisen mahdollistajia. Erityisryhmäohjaukseen on nykyään helppo saada koulutusta. 

Esteettömät reitit antavat mahdollisuuden luontoliikuntaan ulkoilijan toimintakykyyn katsomatta. Esteettömät uimarannat mahdollistavaat vammaisten lasten ja aikuisten kesästä nauttimisen sekä liikunnan jatkamisen ihan eri tasolla myös kesäisin.

Liikunnan harrastamisen kokonaiskulut on pidettävä mahdollisimman alhaisina, eivätkä vammaisten ihmisten liikuntaharrastusten kokonaiskulut saa olla korkeammat kuin vammattomien ihmisten vastaavat kulut.